Jos jäljellä on enää yksi unelma, onko järkeä elää? On, jos sen unelman voi toteuttaa. Ei, jos unelma on vain unelma, ajatus, joka ei voi koskaan olla totta.

No, mulla on vielä jäljellä enemmän kuin yksi unelma, ei siis huolta. Unelmat muuttuvat. Tai katoavat. tai niitä tulee lisää.

Unelma 1. Lontoo. Kattoasunto Lontoossa, sateiset, sumuiset päivät, kirjoittaminen, metro. Magia, suurkaupunki. Lontoo on mun unelmakaupunki, vaikka en ole siellä koskaan käynytkään.

Unelma 2. Marilyn Mansonin tapaaminen, tai edes keikalle pääseminen. Arvatkaa vaan, vituttaako, että seillä on huomenna keikka Helsingissä, mutta mä en ole menossa. Brian Warner on yksi viisaimmista ihmisistä jotka tiedän. Lukekaa hänen elämänkertansa (helvettiin ja takaisin, long way out of hell), niin ymmärrätte.

Unelma 3. Unelmoin siitä, että unohdan tietyt kohdat elämääni.

Muitakin on. Pienempiä. Sivuhaaveita. Nuo ovat ne tämän hetken suurimmat unelmat. Ne ovat muuttuneet.... Vielä vuosi sitten, ja sen jälkeenkin, unelmoin rakkaudesta, jostakusta, jonka vieressä nukkua ja jonka halaaminen olisi se ensimmäinen asia aamuisin. Mutta ei enää. Nykyään unelmiini liittyy lähinnä yksin olo, se, että olen yksin ihmisten keskellä. Pidän yksinolosta, mutta myös muiden seurasta. En kuitenkaan unelmoi uusista ihmisitä, toki hiukan, mutta minulla on jo tarpeeksi ihmisiä jotka ovat tärkeitä minulle...