Mun maha on kipeä. En tiedä miksi- on hirveästi asioita, jotka tapahtuvat, mutta en tiedä miksi. En haluakaan tietää. Mun ei ehkä kannattaisi kirjoittaa nyt, kun olen väsynyt eikä mikään huvita. Mutta koska huvittaisi ja mikä? No, monikin asia tavallaan, mutta kuitenkaan ei mikään.

Ajatellaan vaikka normaalia päivääni. Herään, sanotaan nyt että seitsemältä (olettaen että olen menossa kouluun 8.30 junalla). Venytän nousemista vielä pari minuuttia... viisi.. viisitoista... Lopulta nousen, on jo kiire, ehdin juuri ja juuri junaan, makaan penkilläni puolinukuksissa. Koulussa odotan, että tunti alkaa. Luokassa istun takarivissä, vakiopaikallani ja odotan tunnin loppumista. Vaihdan luokkaa ja odotan taas, että tunti loppuu.

Tuhlaan vain aikaani koulussa. Olen liian väsynyt keskittymään, en opi siellä mitään. Vaikka päättäisin, että tällä tunnilla kuuntelen, nyt keskityn, en vain pysty. Olen liian väsynyt, mutta en ehdi nukkua enempää.

Koulusta kotiin tullessani syön, käyn lenkillä koiran kanssa...

Tämä kuulostaa aivan teiniangstilta. Ihan sama- olen liian väsynyt välittääkseni siitä, miltä kuulostan. Pitäisi varmaan mennä nukkumaan.

PS. kuuntelen yhä uudestaan samoja biisejä. Olen viime aikoina nähnyt paljon unia.